torstai 6. kesäkuuta 2013

Tua Harno: Ne jotka jäävät

Kuten sanottu, päivitykseni laahaavat pahasti jäljessä, sillä tämänkin kirjan luin jo melkein kuukausi sitten. Harnon Pentti Saarikoski -kilpailun voittaneesta esikoisesta on jo kirjoitettu paljon ja enimmäkseen ylistävästi. Olen siis vaikean paikan edessä. Mitä sanoa kirjasta, josta on jo sanottu kaikki? Mitä voin enää lisätä? Hyvin vähän, mutta yritetään kuitenkin.

Kirjan tarina on monille jo varmaan tuttu. Se kertoo Fridasta, jonka isä, kerran Leonard Cohenin näköinen mies, soitti hänelle Cohenin levyjä. Se kertoo Fridan isästä Raimosta ja isoisästä Pojusta. Kertoo se vähän myös Fridan poikaystävästä Emilistäkin. Ennen kaikkea se kertoo lähtemisestä ja jäämisestä.

Tarinaa kerrotaan usealla eri aikatasolla, useasta eri näkökulmasta. Aikatasojen ja kertojien vaihtelu ei häiritse minua, jos se on toteutettu taitavasti. Tässä tuo toimi minusta hyvin ja pysyin kärryillä kenestä kulloinkin oli kysymys ja mitä aikaa elettiin. Asiaa helpotti sekin, että Pojun osuudet oli otsikoitu selkeästi.

Lähteä vai jäädä? Kirjan läpi kulkee tämä kysymys ja jokainen sukupolvi tekee oman valintansa. Isoisä Poju kuuluu lähtijöihin. Hän ei osaa jäädä paikalleen pitkäksi aikaa. Fridan isä Raimo puolestaan jää, ainakin fyysisesti, mutta lähtee lopulta henkisesti jonnekin pois. Frida ei oikein osaa päättää, mutta lopulta hänkin lähtee. Itse kuulun niihin, jotka jäävät. Ehkä en osaa lähteä, ehkä vain haluan jäädä, kasvattaa juuret ja pysyä paikoillani. Kiinnyn paikkoihin ja ihmisiin ja maisemiin. Kaipaan vakautta ja tietynlaista muuttumattomuutta.Ymmärrän kyllä myös halun lähteä. Joskus on parempi lähteä kuin jäädä väkisin paikoilleen, sillä jäämällä voi vain satuttaa.

Minun on pakko yhtyä lukuisiin kirjaa ylistäneisiin lukijoihin. Tämä on huikea esikoinen ja varmasti yksi vuoden parhaita kotimaisia kirjoja. Samalla tämä asettaa odotusten riman korkealle seuraavan kirjan suhteen. Kirjan kieli on kaunista, soljuvaa ja sen rytmiin on helppo sujahtaa. Jonkinlainen surumielisyys on läsnä koko ajan. Ja Leonard Cohen lauluineen on mukana myös läpi kirjan. Minun täytyi tämän luettuani pistää Cohen soimaan ja kuunnella erityisesti kirjassa esiintyneet laulut.

Mietin pitkään montako tähteä tälle annan. Pitäisi varmaan luopua tähdistä, sillä ne eivät aina kerro koko totuutta ja perustuvat omaan hämärään logiikkaani. Tunnustan, että olen kitsas antamaan täyttä viittä tähteä ja sen ovat saaneet todella harvat kirjat. Tämä oli siinä hilkulla, mutta uskon ja toivon, että Harnolta on luvassa vielä tämänkin ylittävää tulevaisuudessa, joten jätän sille nyt reilun varan.

Olisi tehnyt mieli vielä liittää mukaan jokin lainaus kirjasta, mutta muuton jäljiltä se näkyy olevan teillä tietymättömillä. Pitänee penkoa vielä loput laatikot kertaalleen. Eihän nyt yksi kirja voi ilmaan haihtua.

Harnon kirjan ovat lukeneet myös ainakin Sanna, Leena, Jenni S, Susa, Sara, Valkoinen Kirahvi, Annika K, Taika,  Maria, Minna, Katja, Hanna ja varmasti vielä moni muukin.



Tua Harno: Ne jotka jäävät. Otava 2013. 269 sivua. Kannen suunnittelu Timo Numminen. Arvostelukappale.

10 kommenttia:

  1. Postausta tehdessä oli suorastaan runsaudenpula sitaattivaihtoehdoista. Niin täyteläistä ja runollisen kaunista tekstiä... Jos antaisin kirjoille pisteitä, 4 olisi just hyvä. Ei kuitenkaan aivan täydellinen, vaikka melkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harmittaa kun kirja on hukassa, enkä saanut tähän lainausta. Tämä tosiaan hipoi jo täydellistä, mutta ei ihan vielä yltänyt sinne. Mielenkiinnolla odotan Harnon seuraavaa kirjaa.

      Poista
  2. Sama juttu, kirja ei ihan täydellinen ollut minunkaan mielestä ja annoin samat neljä pistettä. Olen jättänyt ihan sovinnolla tähdet pois kirjoista, joita en pysty niillä arvioimaan tai sitten olen lisäillyt plussaa jostakin erityishyvästä jutusta. esim. Paljain jaloin kirjaa ei voinut mitenkään arvioida tähdillä, sillä olisin halunnut antaa kirjalle kaikki mahdolliset tähdet ja planeetat ja kuut ja enkelit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen tunnollisesti pisteyttänyt kaikki, ihan tavan vuoksi, mutta täytyy myöntää, että toisinaan se on vaikeaa. Itse käytän myös puolikkaita tähtiä, jos tuntuu, että tasamäärä ei riitä.

      Poista
  3. Minulle tämä oli vahva viini eli meni päähän kuin...intohimo. Jälkimaku pitkä.

    Minulle tämä oli niin täydellinen, että jos pisteyttäisin, olisin kai antanut viisi tähteä, joista viimeisellä ehkä yksi sakara pois ja se on Cohenin ylitarjonta. Pidän Cohenista ja etenkin Suzannesta, mutta ihan ripauksen oli liikaa charmanttia laulajaherraa. Nostalgiayliannostusta.

    Kaiken kaikkiaan pidän tätä aivan hämmästyttävänä esikoisena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan aivan uskomaton esikoinen. Jätti sanattomaksi. Minulle ei tullut Cohenista yliannostusta vaan piti saada lisää musiikin muodossa. :)

      Poista
  4. Ihmettelen, eikö ketään vaivaa kirjan kieliopilliset kömmähdykset? Kuten esimerkiksi liiallinen pilkutus sekä jatkuvat pilkkuvirheet: "Isä oli käynyt, niin monessa maassa, että maapisteeni eivät koskaan riittäisi samaan". Sekä koukeroiset lauseet, joissa olisi ollut valtavasti selkeyttämisen varaa. Aikamuodot myös hyppelivät niin, että edellinen lause saattoi olla imperfektissä ja seuraava preesensissä, eikä kyseessä ollut tyylikeino vaan selkeä virhe. "Kun isä oli muuttanut pois, meillä ei enää saanut kuunnella musiikkia. Koko ajan pitää kuulla, jos joku sanoo. Talo oli iso, kahdessa kerroksessa, ääni siellä kulki huonosti..."

    Kirja tuntui todella viimeistelemättömältä. Minulla oli tunne, että Harnon tai kustannustoimittajan olisi pitänyt vielä kerran printata kokonaisuus ja lukea se läpi kunnolla korjauksia tehden ja vasta silloin kirjaa voisi hehkuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin jotenkin niin tarinan lumoissa, etten tullut kiinnittäneeksi huomiota kielioppiin. Tosin täytyy tunnustaa, että esim. pilkut eivät ole vahvin alueeni, joten pilkkuvirheet menevät iloisesti ohi minulta. Enkä välttämättä muutenkaan huomaa kuin ihan ilmeisimmät kömmähdykset. Nyt kuitenkin tekisi mieli palata kirjan pariin ja lukea vähän tarkemmin...

      Poista
  5. Minua kiinnostaa tässä kirjassa erityisesti tuo lähteä vai jäädä -asetelma. Sellaisissa pohdinnoissa on usein jotain kiehtovaa, oivaltavaakin. Luulen, että tämä kirja pitää minunkin lukea.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.